|
Greyhound
maailman
nopein koirarotu!
|
Kennel
Run-Up kasvattaa juoksulinjaisia greyhoundeja, englanninvinttikoiria, koiramaailman todellisia
formuloita. Greyhound on mahtava rotu. Kotona rauhallinen sohvanvaltaaja,
radalla grey pääsee toteuttamaan ajoviettiään ja tekemään sitä
mitä eniten rakastaa, juoksemaan. Tässä osiossa kerrotaan greyhoundista
ja greyhound racingistä sekä käydään hieman rodun ja racingin
historiaa läpi.
|
Greyhound
eli...
englanninvinttikoira on maailman nopein koirarotu, koiramaailman formula. Se on näöllämetsästävä
rotu ja tätä luontaista viettiä koira saa toteuttaa ratajuoksukilpailuissa. Greyhoundin maksiminopeus voi yltää
jopa 80 km/h. Ratakierroksella keskinopeus vaihtelee juostavan (Suomessa 280–785
metriä) matkan pituudesta riippuen 55-60 km/h.
Greyhound
on helppohoitoinen koirarotu. Sen turkki on vaivaton pitää siistinä ja
rodulla ei ole perinnöllisiä sairauksia. Grey on vinttikoirista avoimin
ja erittäin ihmisystävällinen. Se soveltuu myös lapsiperheeseen ja
valtaa niin sydämesi kuin sohvasikin. Kilparadalla greyhound muuttuu
toiseksi koiraksi. Kisoissa se on kiiihkeä kaikkensa antava saalistaja,
joka malttamattomana odottaa pääsyä juoksemaan, toteuttamaan
tuhatvuotista viettiään. G reyhound rakastaa juoksemisesta ja siihen
perustuukin greyhound racing, maailman nopeimpien koirien
kilpaurheilu.
Greyhound
uroksen säkäkorkeus on 69-77 cm ja paino 28-40 kg, nartun puolestaan
64-71 cm ja 23-32 kg. Koko ei korreloi kilpailumenestystä, mutta yli 40
kiloinen harvoin enää pärjää radalla. Greyhoundeissa on kaikki värit sallittuja. Englanninvinttikoira on
rotuna jakautunut kahteen toisistaan täysin poikkeavaan linjaan eli
juoksu(käyttö)- ja näyttely(show)linjaan. Kennel Run-Up kasvattaa
puhtaasti juoksijalinjaisia greyhoundeja ja olemme tuoneet paljon koiria
lajin valtamaista.
Greyhoundien
liikunnan tarve on usein suurin legenda rodussa. Koiraa ei todellakaan
juoksuteta polkupyörällä 20 kilometriä päivässä kuten joskus kuulee. Grey tarvitsee
liikuntaa ja ulkoilua kuten koirat yleensäkin, päivittäin! Vapaana juokseminen on
greylle tärkeää aivan pienestä, jotta koiran koordinaatiokyky
kehittyisi ja tietenkin lihaksisto. Vapaana juoksemista greyn pitäisikin saada
säännöllisesti hyväksi havaitussa paikassa jossa ei ole kiusaa.
Kun greytä aletaan treenata kilpailukuntoon tärkeintä on liikunnan
säännöllisyys ja tehokkuus.
Todella kilpailukuntoisen greyn rasvaprosentti on lähes nolla!
Greyhoundin ruokinnassa oleellista on ruoan korkea proteiinipitoisuus.
Useimmat greyharrastajat ruokkivat koiransa hyvälaatuisella
aktiivikoiranruoalla höystettynä lihalla, piimällä ja kotiruualla.
Kilpailukaudella lisätään ruokaan vielä vitamiineja ja hivenaineita.
Kisatilanteissa käytetään myös palautusjuomia. Luut ovat oiva
keino pitää hampaat puhtaina, tässäkin pätee säännöllisyys.
|
▲Cypress
Night "Sysi" revittelee innoissaan kotipihallamme. Vapaana
juokseminen on nautinto.
|
Greyhound
Racing Liitto ry
Greyhound
racing kisoja kehittää ja valvoo lajin itsenäinen kattojärjestö
Greyhound Racing Liitto ry, GRL, joka perustettiin vuonna 1984. Tuolloin
liitto tunnettiin nimellä SVUK eli Suomenvinttikoiraurheiluliitto.
GRL nimi otettiin käyttöön 1993. GRL:n alaiset jäsenkerhot järjestävät
juoksukilpailuja Turun Metsämäen, Tampereen Kaupin, Hyvinkään Sveitsin
ja Haukiputaan Virpinimen radoilla.
Pääkaupunkiseudulle rataa on yritetty tehdä greyhoundihmisten
talkoovoimin, mutta paikan ja hyväksynnän, varsinkin muilta
vinttikoirapiireiltä, saaminen on ollut vaikeaa. Turun rata on Metsämäen
raviradan keskellä ja se on tällä hetkellä johtava rata Suomessa. Myös
Haukiputaan rata täyttää nykykriteerit muodoltaan.
GRL:n
alaisia jäsenkerhoja ovat Etelän Greyhound Urheilijat EGU,
jonka perustajäseniä olemme, Turun Greyhoundklubi TGK,
Tampereen Seudun
Greyhoundklubi, TSGK ja Virpiniemen Greyhound Urheilijat,
VGU. Luhtilaukkaajat järjestävät kisoja EGUn kanssa.
GRL:n
jäsenyys on harrastajalle välttämätön, jotta pääsee kilpailemaan. Jäsenetuna GRL
julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Greyhound Racing -lehteä ja
kerran vuodessa ilmestyvää Vuosikirjaa, josta löytyvät suomessa
syntyneet pentueet ja kauden kilpailutulokset sekä koirakohtainen
statistiikka.
Valitettavasti Vuosikirjoja ei ole saatu vuosiin...
Onneksi
koira- ja
kilpailukohtaiset tulokset löytyvät nykyään netistä koko
GRL:n historian ajalta, kiitos uuden kattavan tietokannan.
Greyhound
Racing Liiton jäsenlehti ja pienempi lehti
Etelän Greyhound Urheilijoiden
jäsenjulkaisu.►
Greyhound
racing Suomessa
Kilparadat
ovat hiekkapintaisia ja ovaalin muotoisia n. 400 metriä pitkiä.
Kaarteiden säde vaihtelee 35-50 metriä. Juostavia matkoja Suomessa on tällä
hetkellä Hyvinkäällä ja Tampereen vanhoilla radoilla 280, 480 ja 680
ja 877 metriä. Turussa matkat ovat 325, 495, 560 ja 785 metriä, Haukiputaalla
280, 480, 520 ja 712 metriä.
Täydessä
kilpailulähdössä kisaa kuusi koiraa, jotka lähtevät yhtäaikaisesti lähtökopeista.
Radan sisäaidassa kulkee keinojänis, viehe. Koirilla on numeromanttelit
ja kuonokopat. Koirien kunnon
tarkistaa ennen kisoja kilpailujen eläinlääkäri ja lisäksi koirat
punnitaan. Lämmitysmanttelia tarvitaan, jotta koirien lihakset pysyvät
lämpöisinä ennen lähtöä ja puolestaan lähdön jälkeen
palautuksessa. Koirien lihasten tulee olla lämpimät, jotta vältytään
revähdyksiltä.
Greyhound
saa aloittaa kilpailemisen, kun se täyttää 15 kk. Ensin sen on juostava
soolokoejuoksu, jossa varmistetaan sen fyysinen valmius kilpailemiseen. Tässä
vaiheessa koiran omistaja täyttää koiralle koejuoksukaavakkeen,
johon
tuomari
kirjoittaa arvionsa koiran soolojuoksuista. Tämän jälkeen koira suorittaa
kaksi ryhmäkoejuoksua, joissa katsotaan kuinka koira kykenee juoksemaan
muiden kanssa. Ryhmäkoejuoksut suoritetaan kisoissa ns. sijoituslähdöissä.
Tärkeintä on se, että koira ei häiritse muita
lähdön koiria vaan keskittyy puhtaasti vieheen ajamiseen. Kun
nämä koejuoksut on suoritettu hyväksytysti, koira on lisenssikelpoinen.
Koiran kilpailukirjaan kirjataan kaikki koiran startit ja
tulokset sen uran aikana, myös Ruotsissa. Koirien ajat luokitellaan
yhdestä seitsemään. 1-luokka on kovin eli nopein.
Luokituksella pyritään tarjoamaan kullekin koiralle mahdollisuus oman
tasoiseen lähtöön ja siten myös voittoon.
Koiran
luokitus kilpailuissa
Koira
aloittaa kilpailu-uransa koejuoksuissa määritellyissä luokissa. Koiran
luokka voi olla eri kilpailumatkan pituudesta riippuen. Ulkomailta tuotu ja jo
siellä kisannut koira aloittaa puolestaan 2-luokasta. Luokka nousee heti
ja putoaa kahden heikomman startin jälkeen. Kun koira saavuttaa 1-luokan
ajalla viisi voittoa palkitsee GRL sen hienolla 1-luokan arvostetulla
Diplomilla. Vain pieni osa kilpailevista koirista saavuttaa
tämän. Koirat sijoitetaan luokkansa mukaan
mahdollisimman tasaisiin lähtöihin. Ideana on, että 7-luokan koira
ei joutuisi kovinkaan usein kamppailemaan 1-luokan koiria vastaan. Luokitus lasketaan
kunkin kilpailupäivän koirien tason ja juostujen aikojen mukaan.
Entinen
järjestelmä oli pitkään vanhentunut. Käytössä oli ns.
luokituspistejärjestelmä jossa koiralla kerättiin pisteitä 1-40
pistettä, 40 oli maksimi eli sen saavuttivat vain huippukoirat. Uuteen
luokitukseen siirryttiin vihdoin vuonna 2004 ja se on osoittautunut
toimivaksi.
 |
|
Maalikamerakuva
jossa Trick´s Tot,
Keppana, voittaa lähtönsä. |
Kilpailuttaminen
Mikään
ei vastaa sitä tunnetta, kun ensimmäistä kertaa kopittaa kilpastarttiin oman,
itse treenaamansa greyhoundinsa! Juoksukilpailuja
järjestetään lähes joka viikonloppu toukokuusta syyskuuhun. Yleensä
kilpailupäivänä on yksi pääkilpailu tai sen karsintoja ja lisäksi
sijoituslähtöjä tai cup-tyyppisiä kisoja. Osa arvokilpailuista on avoimia kilpailuja eli niihin
voivat osallistua kaikki halukkaat aiemmasta kilpailumenestyksestä tai
koiran luokituksesta riippumatta. Osassa kisoja on luokkarajoitus tai muu
kriteeri kilpailuun pääsemiselle esim. joskus vaateena on suoritus
kyseessä olevalta matkalta kauden aikana. GRL lähettää jäsenilleen Kilpailukutsun, josta käy ilmi kilpailujen säännöt ja muu tarpeellinen
informaatio kuten kilpailunjohtajan yhteystiedot, aikataulut ja palkinnot.
Greyhound
Racing Liiton kisoissa on käytössä dopingkontrolli ja GRL onkin ollut
näin eläinsuojelussa maamme koiramaailmassa edelläkävijä!
Arvokisavoittajat testataan aina, samoin rataennätyksen rikkojat ja
lisäksi otetaan satunnaistestejä. Koira jättää positiivisen näytteen
mm. jos se on saanut suklaata tai lääkeaineita, joten omistajilla on
suuri vastuu koiransa hyvinvoinnista.
Kilpailuissa
on aina eläinlääkärintarkastus kaikille kilpakoirille ennen kisojen
alkamista. Eläinlääkäri tarkistaa koiran kunnon ja liikkeet, sekä sen
että narttu ei ole kiimassa. Eläinlääkäri myös auttaa mahdollisissa
loukkaantumisissa joita radalla voi tulla. Eläinlääkärijonossa ja
-tarkastuksessa koiralla on kuonokoppa. Kilpailutilanteessa koirilla on lähtökoppia
(1-6) ilmaiseva numeromantteli päällään ja
juoksukoppa.
 |
◄Kuusi
koiraa Turun Metsämäen
Greyhound Stadionin kakkoskaarteessa.
Edellä
kiitää radan sisälaidan
kiskossa tekopupu eli viehe. |
|
Arvo-
ja klassikkokilpailut
●
Masters,
urosten mestaruuskisa keskimatkalla (480-560m)
●
OAKS,
narttujen mestaruuskisa keskimatkalla
(480-560m)
●
Sprintti Derby, avoin sprinttikilpailu
lyhyellä matkalla (280-325
m)
●
SM avoin, avoin Suomen Mestaruuskilpailu keskimatkalla
(480-560m)
●
SM veteraani,
Suomen Mestaruuskilpailu veteraani-ikäisille (yli 5 v) lyhyellä matkalla
(280-325m)
●
Turku Classic,
klassikkostayerkilpailu pitkällä matkalla (785m)
●
Junior-Derby,
2-vuotiaiden ikäluokkakilpailu keskimatkalla (480-560m)
●
Grand Prix,
3-vuotiaiden suomessa syntyneiden ikäluokkakilpailu keskimatkalla
(480-560m)
(tähän kilpailuun päästäkseen kasvattaja maksaa ensimmäisen
maksuerän pennuistaan, sitten omistaja kaksi seuraavaa)
|
Sprintteri
vai stayeri?
Greyhound
on maailman nopein koira ja maailman toiseksi nopein nisäkäs. Se on
tyypiltään sprintteri sillä lihassoluista yli 90% on nopeita
lihassoluja. Osa
greyhoundeista on early pace -tyyppiä eli todella nopeasti kiihtyviä.
Early pace koirat ovat lyömättömiä lyhyemmillä matkoilla, mutta usein
hyytyvät yli 450 m kisoissa, joissa taasen stayer tyyppi pääsee
oikeuksiinsa tulemalla lopussa heittämällä ohi. Kun early pace koiralla
lihakset ovat jo aivan maitohapoilla, stayer alkaa vasta päästä
vauhtiin, näin kärjistäen. Stayer
matkoja ovat suomessa 680-785 metrin matkat. Early pace ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että koira olisi hyvä kopista lähtijä, se on vielä
aivan oma tekijänsä lähdöissä.
|

|
|
Voitto
seikkaili aikanaan GR-lehdessä. Inspiraation Voiton seikkailuille
antavat Run-Up´n greyt.
© Reija
Rantanen |
Greyn
ratakoulutus
Aivan
ensiarvoisen tärkeää nuorelle juoksijalle on runsas liikunta ja hyvä
ravinto. Vapaan liikunnan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä se
saa koiran koordinaatiokyvyn kehittymään. Jo kolmekuinen grey on
varsinainen kiitäjä, joten pentua olisi hyvä pitää vapaana
erilaisissa maastoissa. Pentua ei tarvitse erityisemmin villitä, sillä
juokseminen on greyllä verissä ja se
tekee sitä aivan omaehtoisesti.
Jo
aivan pienenä harjoitetaan silloin tällöin rätti- eli vieheleikkejä,
joilla aktivoidaan pennun luontaista ajoviettiä. Tarkoitus on saada pentu
tarttumaan rättiin kiihkeästi. Kennel Run-Up´ssa pentuja harjoitetaan rättileikkeihin
jo ihan pienenä.
Rättileikkiä
ei saa tehdä liikaa, niin että pentu kyllästyy tai silloin kun pentu on
väsynyt. Mitä tiukemmin pentu rättiin käy sen kehuvampi olet.
Pentuaikana harjoitetaan myös pienillä matkoilla vieheen ajoa ns. käsivieheellä.
Nuoren koiran on myös hyvä harjoitella tulevaa ratauraa ajatellen
kaarrejuoksua ja se tapahtuu whirlingissä. EGUn Vihdin Otalammen
harjoitusalueella on whirlinki ja pyrimme saamaan kaikki kasvattimme sinne
harjoituksiin. Whirlinkiä vedetään kerrallaan pari
kierrosta ja muutoinkin vain muutaman kerran koiran nuoruusiässä.
Pentu
kannatta totuttaa ratamiljöösen kilpailujen yhteydessä jo pienestä pitäen.
Tärkeää on kuitenkin, että pentua ei väsytetä radalla vaan se pidetään
mukana kilpailujen tuoksinnassa kun se on virkeä ja viedään sitten
autoon lepäilemään. Missään tapauksessa nuorta kilpuria ei saa
loikoiluttaa tai väsyttää radan kupeessa kun kilpailut ovat käynnissä.
Ensimmäiset
ns. hand slipit voidaan vetää pennulle radalla käsivetolaitteella.
Hieman isompana harjoitellaan oikean ratavieheen ajamista aloittaen
kaarteesta, ei suinkaan lähtökopista! Kun kaarre sujuu hyvin pidennetään
matkaa. Koppiharjoituksia tehdään käsivieheellä, jotta nuori kilpuri
oivaltaisi mihin kopista pääsee - pupua ajamaan!
Kun koira ajaa viehettä täysillä ja lähtökoppikin on jo tuttu
ei juoksukuonokoppa ja -mantteli ole sille mikään kummastus. Nopeimmat
tajuavat varsin nopeasti sen mitä radalla tapahtuu. Meillä nuorin on
ollut vain 3-kuinen kun "sekosi" ratavieheestä.
Seuraavaksi
olisi hyvä harjoitella edes kerran muiden kanssa ennen kuin sännätään koejuoksuihin. Luonnollisesti koiran
kehon, juoksutekniikan ja iän on oltava
riittävät. Yksikin kaveri harjoitusstartissa antaa nuorukaiselle makua
tulevasta, siitä että ajaminen tapahtuu porukassa. Tärkeintä
juoksukaverissa on se, että se on viehevarma jotta nuori koira ei vaan
vahingossakaan saa huonoa ensikokemusta radalla.
|
▲Run-Up
Rock Doven, Morriksen, ensimmäinen kopista lähtö.
Run-Up
Totalicen, Ekin, ensimmäinen
ratavieheharjoitus.► |
 |
Greyhoundin
ja racingin historiaa
Greyhound on yksi
maailman vanhimpia koirarotuja. Se on säilynyt läpi vuosituhansien varsin samannäköisenä kuin esi-isänsä lähi-idän ja afrikan aroilla ennen ajanlaskuamme. Varhaisimmat greyhoundtyyppiset koirat löytyvät babylonian reliefeistä ja faaraoiden Egyptin (Mesopotamia) muistomerkeistä n. 4000 vuotta ekr. Näissä koirat on useimmiten kuvattu metsästystilanteissa ajamassa saalista. Myös faaraoiden Egyptin
Anubis jumala sai koiran ulkonäön.
Vanhimpia vinttikoiria, salukeja ja greyhoundeja, on käytetty vuosituhansia elävän riistan metsästykseen. Virtaviivainen ulkomuoto on säilynyt hämmästyttävästi ajan kuluessa, sillä toki perimää jatkoivat oivimmat ja
nopeimmat metsästäjät.
Mesopotamiasta ja Pohjois-Afrikasta greyhoundit levisivät Välimeren maihin. Tiettävästi ensimmäisiä kilpajuoksuja järjestettiin jo 100-luvulla jkr.
Brittein saarille greyhoundit tulivat roomalaisten mukana n. 700
-luvulla. Pian haluttiin greyhound säilyttää vain aateliston oikeutena ja niin tuhatluvun Englannissa
säädettiin laki, jossa määrättiin että vain aateliset olivat oikeutettuja
om istamaan greyhoudeja. Greyhoudit soveltuivat erinomaisesti saarivaltion maaperälle ja laajoille nummille näöllä metsästämään. Greyhoundin vahingoittamisesta tai tappamisesta säädettiin kovat lait, jopa kuolemanrangaistus odotti jalosukuiseksi määritellyn koiran vahingoittajaa.
Tämä tiukka metsästyslaki oli voimassa parisataa vuotta, mutta yhä 1800-luvulla greyhoundien omistaminen oli työläisille liki mahdotonta, joten nämä kehittivät itselleen
"köyhän miehen vinttikoiran" eli whippetin risteyttämällä
greyhoundeja ja ketteriä terriereitä. Whippet on siten varsin nuori koirarotu.
Varsinainen kilpailutoiminta alkoi vuonna 1776 Englannissa, kun lordi Oxford perusti Swaffam Club nimisen coursingkerhon. Maailman ensimmäinen klassikkokilpailu on Englannin
Waterloo Cup, joka juostiin ensimmäisen kerran vuonna 1836.
Australiaan ensimmäiset greyhoundit saapuivat vuonna 1770, kun kapteeni James Cookin mukana matkannut kasvitieteilijä,
Joseph Banks toi mukanaan yhden nartun ja yhden uroksen. Uudisasukkaat toivat mantereelle lisää greyhoundeja ja niitä käytettiin apuna "oikeassa" metsästyksessä. Australiassa greyhound tulikin aluksi tunnetuksi "kengurukoirana", koska kenguru oli sen pääasiallisin saaliseläin. Australian ensimmäinen varsinainen
coursing-kilpailu järjestettiin vuonna 1873 ja vieheenä käytettiin Englannista tuotuja jäniksiä.
Koirakilpailujen suosio kasvoi Australiassa ja yksi lajin pioneereista oli
Walter Lamb. Hän rahoitti 485 hehtaarin maa-alueen kilpailukäyttöön ja hän
järjesti ensimmäiset
plumpton-tyyppiset kilpailut. Plumpton nimi tulee englantilaisesta pikkukaupungista, jossa coursing-harrastajat, courserit, keksivät aidata kilpailussa käytetyn alueen ja tehdä pakoluukut jäniksille. Näin treenatut jänikset saattoivat toimia vieheinä useammin ja koirat välttyivät juoksemasta itseään henkihieveriin.
Plumpton-kilpailut olivat käänteentekevä muutos koirakilpailujen historiassa, koska ne vähitellen johtivat mekaaniseen vieheeseen ja siitä
ratajuoksukilpailuihin. 
Ensimmäisen kerran mekaanisen vieheen perässä kilpailtiin Englannissa, Hendonissa vuonna
1876. Koirat juoksivat pareittain suoralla radalla. Nykyaikaisen greyhound racingin kehitti Yhdysvalloissa
Owen Patrick Smith, joka rakensi soikean radan ja ratavieheen. Ensimmäinen tyydyttävästi sujunut kilpailu juostiin
Salt Lake Cityssä 1906. Vuonna 1926 Charles Mann toi tämän kilpailumuodon Brittein saarille, missä ensimmäinen
rata,
Belle Vue, rakennettiin Manchesteriin.
Pohjoismaissa Tanskassa päästiin ihailemaan huippunopeiden koirien kilpailua jo
1920-luvulla ja
Suomessa ensimmäiset viralliset kisat juostiin vuonna 1951. Ensimmäinen rata valmistui vasta
1968 Mikkeliin.
Suomessa greyhound racing alkoi Kennelliiton alaisuudessa (vinttikoiraliitto). Näissä kisoissa koirat juoksevat edelleenkin useamman startin päivässä,
radan hoito poikkeaa greylle sopivuudesta eikä kaikki radat edes sovellu
muita rotuja paljon nopeammille greyhoundeille vaan ovat vaarallisia.
Muitakin eroja on. Pikku hiljaa greyhoundien omistajat alkoivat irtaantumaan muusta vinttikoirapoppoosta
joten vuonna
1984 perustettiin SVUK (Suomen Vinttikoiraurheilun Keskusliitto)
tarkoituksenaan kehittää greyhoundien kilpaurheilua. Nimi muutettiin myöhemmin lajia
paljon paremmin kuvaavaksi ja kansainvälisemmäksi Greyhound Racing
Liitoksi, GRL.
|