|
Poju
oli pentuna parissa paikassa kierrossa, joista jälkimmäisestä se haettiin polvensa teloneena takaisin kotiin. Pentuajan rauhallinen
"Patti" oli muuttunut häslääväksi "Pojuksi". Polvi parani pikkuhiljaa ja Poju juoksi soolokoejuoksun
samana päivänä kuin veljensä Kolli. Poju oli mukavan nopea ja ajoi yksin juostessaan todella hyvin. Ryhmässä se
ei alkuunsa toiminut lainkaan. Se ei tapellut, mutta sen verran nopea oli, että ehti hyvin käydä moikkaamassa lähes jokaista lähdön koiraa. Pidimme pitkään taukoa ja juuri kun se näytti aikuistuvan ja
oli juossut Tampereella hyvän harjoituksen kahden muun koiran kanssa, niin
seuraavassa treenijuoksussa Turussa murtui kinner pahasti. Jalka korjattiin ja
Poju sen jälkeen juoksikin radalla muutaman soolojuoksun, mutta ryhmään emme uskaltaneet sitä
laittaa niin pahasti jalka meni.
Poju
oli hirmuisen kiltti ja helppo koira, sen vaistosi myös muutkin koirat ja
yksikään uros ei pitänyt sitä uhkana missään tilanteessa.
Tuhannen
touhottaja Pojumme alkoi yllättäen heiketä tammikuussa 2003 ja se kärsi
kivuista. Toukokuussa diagnoosi saatiin lukuisten tutkimusten jälkeen.
Pojulla oli tyrä niskanikamassa. Poju nukkui pois pian sen jälkeen.
|
